Samarialaisen haussa

Hännikäinen makoili tienpientareella voivotellen suureen ääneen. Voivottelu alkoi kuulostaa laiskanpuoleiselta, olihan sitä jatkunut jo kolmatta päivää. Ohikulkijoita ei tuntunut paljoa kiinnostavan. Salaa Hännikäinen toivoi että olisipa joku niin typerä että tulisi auttamaan. Mutta ei hän oikein jaksanut uskoa siihen itsekään.

Harkko, horkka

Muurari Kilpeläinen istui synkässä kellarissa ryyppäämässä. Pieni tuikku valaisi pimeää mieltä. Toimitus keskeytyi, kun yht'äkkiä Kilpeläisen vasen silmä muurautui umpeen. Kilpeläinen hämmästyi tavattomasti. Samantien hänen toinenkin silmänsä ja sieraimensa muurautuivat umpeen! Sokkona Kilpeläinen lähti hapuilemaan ovea kohti joka oli sekin jo hyvää vauhtia muurautumassa umpeen.

Kaikki tämä oli hyvin yllättävää, koska piti olla vapaapäivä!

Kirkkaudesta

Johannes Mekastaja opetuslapsineen oli laskeutumassa krapulan viettoon sorbusten varjossa kun joukko kohtuukäyttäjiä (jotka Hyssälä oli lähettänyt) saapui etsien heitä saadakseen Johanneksen ansaan.

Nämä sanoivat: "Opettaja, me tiedämme, että sinä puhut totta ja opetat Humalan tietä totuuden mukaisesti. Sano siis meille, mitä mieltä olet: onko oikein maksaa alkoholiveroa vai ei?"

Mutta Johannes huomasi heidän kieroutensa ja sanoi: "Te teeskentelijät! Miksi te yritätte saada minut ansaan? Näyttäkäähän minulle jaloviinapulloa."

Silloin he ottivat esiin puolillaan olevan jaloviinapullon.

Johannes kysyi heiltä: "Kenen korkki ja leima siinä on?"

"Alkon", he vastasivat. Silloin Johannes kohotti pullon huulilleen, joi sen tyhjäksi, heristi sormeaan ja sanoi heille: "Antakaa siis Altialle mikä Altialle kuuluu ja Humalalle mikä Humalalle kuuluu."

Tämän tyhjentävän vastauksen saatuaan he hämmästyivät; niin he jättivät heidät rauhaan ja lähtivät pois.

Ja tuli ilta, ja tuli yö.