Kaikki me ollaan eläimiä

tuskin tunnen häntä ja kuitenkin
tulin häntä tapaamaan
hän on niin kovin kaunis vieläkin
lyhyessä kesämekossaan

mä hänet rantatiellä näin
ajoin satamaan päin
hän nousi satulaan

heppa täydessä ravissa on kaikkein raainta voimaa
säkenöivää voimaa

Sfinksi puhuu!

¿Informaatio sisältyy kysymykseen?

Afrotukkaiselle tytölleni

Tuli auringon, kulta kuutamon
ehkä toisille kauniita on

Mua viihdyttää, mieltä lämmittää
eräs herttainen kähäräpää

Niin on kutrisi mustat kuin on sydämesikin,
afrotukkainen tyttöni mun...

Kolmen koon supermarket

Klaanikortilla bonusta!

Juhani

Olihan se kuulemma ihan maisterismiehiä, tai ainakin melkein. Veljensä joskus väitti. Hyvinkin tolkuissaan ollut nuorempana, ennen kuin oli lähtenyt sinne kaupunkiin herraksi lukemaan. Joku oli sitten sillä reissulla vetänyt puihin. Siellä se nyt istuskeli veljensä pirtissä rappusten alla komerossa piilossa ja tirkisteli avaimenreiästä maailman pahuutta. Joskus se naureskeli kun emäntä touhuissaan astui komeron kohdalla torakan tai luteen päälle, muuta enimmäkseen se ei virkkanut yhtikäs mitään. Vaikka kuinka olisi koittanut sanalle päästä. Katsoi vaan ikään kuin ohitse ja oli aivan hiljaa. Maiskutus kuului komerosta silloin kun se pisteli kirnuvoita naamaansa lusikalla tai nuoli taikinakulhon milloin semmoinen herkku annettiin.

Nybergin vastoinkäymiset

Herra Nyberg makaili hallin lattialla paljolti velttona. Käytävässä veti eri inhottavasti. Nybergillä oli näet reumatismi ja linimentti oli loppu, mutta laiskuus vei voiton kolotuksesta. Koska ei mukamas jaksanut toiseen päähän ovea sulkemaan askeltaa, kääntäysi hän jatkuvasti vasemmalla kädellään viereistä ovea toivoen täten paineenvaihtelun eli puhurin hoitavan sulkutyön puolestansa. Mutta turhaa oli työnsä! Sulkeumaan päinhän uksi jo olikin, kun sen äkisti laajalti ammoiselleen tempaisi toimeensa kiiruhtava sisäkkö. Moiseen vastoinkäymiseen masentuneena Nyberg kääntihe kylkeään urahtaen, saaden sisäköltä osakseen nasevan moitteen sanan joka jälleen kerran ikään kuin kuuroille korville lausuttiin.

Virallinen perjantai

Aina toisinaan, muutaman kerran vuodessa yleisten asioiden virkailija Laitinen avasi virka-ajan päätyttyä kauluspaidan ylimmäisen napin ja joi ämpärillisen viinaa. Sitten hän pisti sikarin huuleen ja läksi vinosti irvistellen kylille herättämään pahennusta hävyttömillä jutuillaan. Sitten hän tanssitti tyttöjä ja eukkoja ja ämmiä ja loppuillasta kiskoi pikkuhousuja jaloista hampaillaan jossain helkkarin Ylöjärvellä ja iski vasempaan kankkuun Accepterad av Staden -leimoja. Ja paljon muutakin hän teki.

Mutta maanantaina Laitinen napitti paitansa aivan ylös asti, kohensi olemattomia silmälasejaan ja meni jälleen virastoon.

Hyvä tahto

Timo ja Liisa riitelivät Afrikan tähteä pelatessaan. Liisa heitti Timoa nopalla silmään. Tästä suivaantuneena Timo löi Liisaa pelilaudalla. Liisa pakeni pihalle huutaen Timo perässään. Liisa kampitti Timon portaissa, jolloin Timo kaatui ja mursi nenänsä. Timo älähti, mutta löi kostoksi Liisaa halolla niin että tältä murtui sormi. Kivusta ja raivosta ulvoen Liisa nouti krokettimailan, jolla löi Timoa päähän aiheuttaen peruuttamattoman aivovaurion. Timo piti tätä ylen pahana. Niinpä hän noukki kiven, löi sillä Liisan tajuttomaksi, sitoi tämän sahapukkiin ja leikkasi puutarhasaksilla Liisan varpaat irti.

"Voi teitä suloiset lapsoset, älkää nyt viitsikö aina kinastella", virkkoi Minna-mummo kuistilta hyväntahtoisesti naurahtaen. "Riita poikki ja voita väliin! Tulkaapas nyt ottamaan mehua ja keksejä ja sopikaa hassu riitanne."

Luku XVII, jossa pioneerikomppanian luvatta nukkuvalle päivystäjälle soitetaan öiseen aikaan täysin asiaton puhelu

Haloo?

Mukamas

Rakennustyömaalla rakennustyöt olivat mukamas edistyvinään. Muurari oli mukamas syövinään eväitään, mutta teki takanpohjaa hyvää kyytiä. Timpuri ikään kuin laiskotteli villapaalin päällä, mutta keittiön kattoa syntyi hyvää vauhtia. Laatoittaja tavallaan lorvi kellarissa, mutta samaan aikaan kylpyhuone alkoi jo olla valmiinpuoleinen. Tätä kaikkea niin sanottua ahkerointia työmaan mestari oli ikään kuin katselevinaan sormiensa läpi.