Elämän vesi

Kuningas Alkoholin kolmantenatoista hallitusvuonna, Spiritus Fortuksen ollessa Juudean prokonsulina tapahtui niin että Johannes Mekastaja opetuslapsineen oli ilahduttamassa sydäntään viinillä ja laskeutumassa Wapun viettoon. Siihen aikaan sattui näet olemaan uuden viinin aika ja juhlaa oli vietetty jo useamman päivän ajan.

Juhlan kolmantena päivänä erään Lasaruksen sisaret lähettivät Johannekselle sanan: "Herra, rakas ystäväsi on sairaana." Tämän kuultuaan Johannes otti sauvansa ja leilinsä ja lähti opetuslapsineen Lasaruksen tykö.

Oli käynyt näet niin, että useamman päivän juotuaan Lasarus oli menettänyt järkensä ja siksi hänen sisarensa olivat laittaneet hänet kallioon louhittuun luolaan ja vierittäneet aukon suulle suuren kiven.

Oltuaan nyt kolmatta päivää kuivin suin hän oli kuoleman kaltaisessa tilassa ja hänen sisarensa surivat häntä. Tämä Lasarus oli nimittäin jo vuosia tunnettu hartaana ryyppymiehenä, joka ei totisesti lasiin sylkenyt.

Siksi Johannes liikuttui kyyneliin saakka kuultuaan hänen tilastaan ja sanoi: "Ei tämä tauti ole kuolemaksi vaan Humalan kunniaksi: se tuo julki Spirituksen kirkkauden."

Mutta opetuslapset alkoivat mutista keskenään ja sanoa: "Herra, nyt on sentään kolmas päivä. Hänen täytyy jo haista."

Mutta silloin Johannes sanoi: "Te heikkouskoiset! Totisesti minä sanon teille: se jolla teistä on vain sinapinsiemenenkin verran jaloviinaa, siihen ei ole krapulalla mitään valtaa."

Ja vielä hän sanoi: "Minä olen ylösnousemus ja elämä. Joka uskoo minuun, saa viinaa, vaikka sammuukin." Ja niin opetuslapset vierittivät kiven syrjään.

Niin Johannes kohotti äänensä ja huusi: "Tule ulos, Lasarus!" Ja silloin ihme tapahtui: Lasarus tuli luolasta, jalat ja kädet täristen ja kasvot kylmän hien peittäminä. Ja Johannes sanoi: "Päästäkää hänet pahasta ja antakaa hänelle viinaa."

Tärkk3lys

Oli väitetty, että pottuja ei suinkaan ollut ollutkaan 7 vaan 5. Väitettiin myös että pottuja oli kaiken aikaa ollut 7, ja nyt niitä siis puuttui 2. Mitään 2 pottua ei kuulemma ollut hävinnyt yhtään mihinkään, vaan tuskin yhtään tai korkeintaan 1 ½. Tämä oli tietysti horjuva puolustus, koska yhtään ½ pottua ei ollut nähtävillä! Niin että mihinkä mukamas se ½ pottu on hävinnyt? Häh? Kysyn vaan!

Uneton Seattlessa

Kerran markkinoilta tullessaan Matti oli joutunut reissullansa hölmöläisten kylään. Illan tullen Matti meni pyytämään yösijaa talosta ja se hänelle luvattiinkin jos vieras kertoisi kuulumisia. Muutakin oli tullut kierrettyä kuin tahkoa, joten Matti arveli jonkun tarinan tietävänsä ja niin homma oli sovittu.

No, Matti alkoi tarinansa ja kertoili niitä näitä, ihan tavanomaisia juttujaan. Mutta kas, löyhkäävät suut aukenivat hämmästyksestä. Vieraan tietoa ja oppineisuutta ihmeteltiin vallan yleisesti. Matti tästä suosiosta oikein innostui ja ryhtyi tosissaan juttua iskemään. Olipahan kylään nyt saapunut melkoinen tietäjä. Naapuristakin lähetettiin hakemaan väkeä tätä mestaria kuulemaan.

Palkkioksi kestitys oli ruhtinaallinen. Nyt emännätkin laittoivat ylpeinä parastaan; laihaa kaljaa, kissanpaistin ja homeista limppua. Semmoista herkkua ei kaikille tarjottaisikaan! Kohteliaisuudesta Matti nautti muutaman suupalan, kunnes maatapanon aikaan talon länkisääriset piiat alkoivat itseään liki tehdä. Yön selkäänhän sieltä piti karkuun lähteä.

Veri velvoittaa

Paikalle tilattu paroni saapui (tietysti) vartin myöhässä, mutta oli ehdottomasti hintansa väärti. Keikisteltyään hetken aikaa illallispöydässä monokkeleineen paroni kilisti lasia, kohottautui ja piti ivallisen juhlapuheen. Mestarillinen puhe huipentui luonnollisesti törkeään, kaikkia läsnäolijoita loukkaavaan ehdotukseen. Jäämättä odottamaan vastausta ehdotukseensa paroni päästi kuvottavan röhönaurun, kampeutui ulos tuuletusikkunasta suorastaan hämmästyttävän vikkelästi ja pakeni zeppeliinillään. Juhlavieraat olivat aivan haltioissaan.