Savenvalaja

Aamukahvin aistittuaan,
kelpo kupillisen koettuaan,
koki väännön vatsassansa -
polttehen pohjassa pötsin.

Läksi vallan verkallensa
käytävälle kävelemään
vauhtiansa vähän voimistaen,
käyntiänsä kovin kiihdyttäen.

Ravia ryntäysi rylväyttämään
sontaa suurta suoltamaan
pyöräyttämään potran pökäleen,
pöntön pahaksi panemaan.

Ei se ollut suuren suuri
eikä vallan pienen pieni -
pytty pöristen pullisteli,
posliinin posket paisui.

Otsasuoni oljenteli,
puna kasvoille kohosi.
niska vallan nikotteli
polvet pojalla poksui.

Siitä haju haitallinen,
lemu levoton levisi;
silmät siitä sirkesi,
kirveli kovin kuononpäät.

Hetken herra huilasi,
tovin toisen tokkurui;
vartin verran verrytteli
tunnin työpäivää tuhlasi.

Läksi siitä lätkyttämään,
helpottuneena hiipimään
käyntinsä keventyneenä,
vointinsa vallan vertyneenä.

Karpo naaraa carbonaaraa

Ah, jospa rapea pekoni
hyvittäisi hirveät tekoni!

Lokakuu

Tuo mudasta, ravasta ja saastasta koostuva kiertolainen.

Yleiselle jalankululle varattu alueen osa

Myöhemmin muistilapulla välitettiin varmana tietona, että nyt tämä ankarien ja levottomien huhupuheiden sylkykuppi oli kuin olikin antanut leikkauttaa housunsa riekaleiksi. Kukaan ei varmaan yllättynyt, kun havaittiin että kyseinen "herrasmies" oli hankkinut itselleen väliajalla rasvaisen tötterön. Reipas poika - takoo ankkaa! Yleisö vaati kovaäänisesti lisää kaasua. Mylvien! Tässä vaiheessa kreetalaiset hermostuivat lopullisesti ja alkoivat toden teolla laivaamaan punkkareita Egyptiin.

Kylille lorviin

viinat lärviin
hame korviin
rojut torviin

maanantaina taas tartun sorviin

Luonnosmaisia käyttäytymisohjeita laivoille

Alustavat alustavat.

Muistoja karpaaseilta

Leena astui peilin ääreen ja antoi märän pyyhkeen pudota yltään. Vartalo oli yhä solakka, melkein kuin nuorella tytöllä. Lähemmin katsottuna rypyt ja selluliitti alkoivat erottua piinallisen tarkasti. Kerran niin terhakkaat rinnat riippuivat nyt kuin veltot säkit. Leena käänsi lantiotaan. Suonikohjut säärissä, joita vasten Morris kiehnäsi, pullistelivat armottoman sinisinä loisteputken kylmässä valossa.

Vuodet eivät olleet kohdelleet erityisen julmasti mutta niitä alkoi olla jo paljon. Aivan liikaa, Leena ajatteli. Leena kohotti kädet ristiin rintojensa päälle ja pakotti irvistyksensä hymyksi. Samalla hetkellä aurinko tuli pilvestä ja valaisi huoneen lempeiden säteidensä kirkkaudella.

Se kuuluisa hymy. Yhä vieläkin se vei toisinaan tanssiravintolassa miehiltä jalat alta, etenkin kun illan hämärä ja jaloviina hieman auttoivat. Mutta aamun valkeus nauraa pimeyden töille. Taksin jo odottaessa ovi kolisee tylysti rappukäytävään, vaikka sen yrittäisi kuinka hiljaa sulkea.

Nuorena kaikki oli toisin. Ei huolen häivää. Miehet palvoivat maata jalkojen alla ja vaipuivat epätoivoon hänen tähtensä. Ja ne kesät Italiassa. Muistot olivat yhä kultaa, vaikka tuliaiset olivatkin kirvelleet. Kukapa silloin olisi arvannut että vanhaksipiiaksi tässä jäätäisiin. Niin kuihtuvat kauneimmatkin lemmen ruusut.

Leena istuutui sohvalle, otti palan suklaata ja pisti telkkarin päälle. Tänään tulisi Johnny Deppin elokuva. Vain hän, Johnny ja Morris. Leena kutsui, ja Morris hyppäsi sohvalle puskemaan ja kehräämään kylkeä vasten. Se oli ainoa joka ymmärsi kuinka nainen vanhenee.