Juhani

Olihan se kuulemma ihan maisterismiehiä, tai ainakin melkein. Veljensä joskus väitti. Hyvinkin tolkuissaan ollut nuorempana, ennen kuin oli lähtenyt sinne kaupunkiin herraksi lukemaan. Joku oli sitten sillä reissulla vetänyt puihin. Siellä se nyt istuskeli veljensä pirtissä rappusten alla komerossa piilossa ja tirkisteli avaimenreiästä maailman pahuutta. Joskus se naureskeli kun emäntä touhuissaan astui komeron kohdalla torakan tai luteen päälle, muuta enimmäkseen se ei virkkanut yhtikäs mitään. Vaikka kuinka olisi koittanut sanalle päästä. Katsoi vaan ikään kuin ohitse ja oli aivan hiljaa. Maiskutus kuului komerosta silloin kun se pisteli kirnuvoita naamaansa lusikalla tai nuoli taikinakulhon milloin semmoinen herkku annettiin.