Elämän vesi

Kuningas Alkoholin kolmantenatoista hallitusvuonna, Spiritus Fortuksen ollessa Juudean prokonsulina tapahtui niin että Johannes Mekastaja opetuslapsineen oli ilahduttamassa sydäntään viinillä ja laskeutumassa Wapun viettoon. Siihen aikaan sattui näet olemaan uuden viinin aika ja juhlaa oli vietetty jo useamman päivän ajan.

Juhlan kolmantena päivänä erään Lasaruksen sisaret lähettivät Johannekselle sanan: "Herra, rakas ystäväsi on sairaana." Tämän kuultuaan Johannes otti sauvansa ja leilinsä ja lähti opetuslapsineen Lasaruksen tykö.

Oli käynyt näet niin, että useamman päivän juotuaan Lasarus oli menettänyt järkensä ja siksi hänen sisarensa olivat laittaneet hänet kallioon louhittuun luolaan ja vierittäneet aukon suulle suuren kiven.

Oltuaan nyt kolmatta päivää kuivin suin hän oli kuoleman kaltaisessa tilassa ja hänen sisarensa surivat häntä. Tämä Lasarus oli nimittäin jo vuosia tunnettu hartaana ryyppymiehenä, joka ei totisesti lasiin sylkenyt.

Siksi Johannes liikuttui kyyneliin saakka kuultuaan hänen tilastaan ja sanoi: "Ei tämä tauti ole kuolemaksi vaan Humalan kunniaksi: se tuo julki Spirituksen kirkkauden."

Mutta opetuslapset alkoivat mutista keskenään ja sanoa: "Herra, nyt on sentään kolmas päivä. Hänen täytyy jo haista."

Mutta silloin Johannes sanoi: "Te heikkouskoiset! Totisesti minä sanon teille: se jolla teistä on vain sinapinsiemenenkin verran jaloviinaa, siihen ei ole krapulalla mitään valtaa."

Ja vielä hän sanoi: "Minä olen ylösnousemus ja elämä. Joka uskoo minuun, saa viinaa, vaikka sammuukin." Ja niin opetuslapset vierittivät kiven syrjään.

Niin Johannes kohotti äänensä ja huusi: "Tule ulos, Lasarus!" Ja silloin ihme tapahtui: Lasarus tuli luolasta, jalat ja kädet täristen ja kasvot kylmän hien peittäminä. Ja Johannes sanoi: "Päästäkää hänet pahasta ja antakaa hänelle viinaa."