Juhlapuhuja oli syvässä tajuttomuuden tilassa. Suntio ja kanttori kantoivat isokokoista, punakkaa rovastia Seuraintalolle päin kainaloista roikottamalla minkä kerkesivät. Oli perhanan kiire, puheen oli pitänyt alkaa jo vartti sitten. Morsiamen isä odottelikin jo ovella katsellen kauhistuneen näköisenä kuinka rovastia retuutettiin osuuskaupalta päin.
Hikisenä ähisten suntio nousi portaat ylös, kampesi oven auki ja tuuppasi rovastin sisään. Tuossa tuokiossa tajuton rovasti oli pitänyt juhlapuheen, juonut kahvit ja konjakit, rupatellut mukavia ja hurmannut melkoisen osan paikalla olleesta naisväestä sulavan tiedottomalla käytöksellään. Suntio nieli kaikki löytämänsä viinakset ja kanttori tanssitti akkoja.
Alle puolessa tunnissa kaikki oli hoidettu. Kiittelyistä huolimatta edelleen täysin tajuton rovasti sijoitettiin maitokärryyn ja suntio ryhtyi puikkoihin. Niin sitä lähdettiin komeasti kärrykyydillä sakastiin päin, ehtoollista nauttimaan. Kanttori antoi sävelen ja selällään kärryssä kanttuvei makaava rovasti ja viritti hartaan virren kuulaaseen kesäiltaan.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti