Tasankojen laulu

Kevät oli koittanut ja kasakat saapuivat. Ne hyppyyttivät hevosiaan kedolla ja kisailivat rajusti hurraten ja lakkejaan heitellen, kutsuen mukaansa. Vanha Vasili Vasiljevits katseli ylellisen asuntonsa parvekkeelta ja tunsi sydämensä täyttyvän haikeudesta. Hän veti ilmaa keuhkoihinsa koko leveän rintansa voimalla ja nuuhki. Iltatuuli puhalsi äärettömältä arolta kantaen tuoksuja vuosien takaa. Päätös oli selvä. Vielä kerran, taas kerran, jälleen kerran Vasili Vasiljevits hyvästeli itkevän vaimonsa, suuteli poikiaan otsalle ja satuloi ratsunsa.